Kuka mie olen?
Mie olen Juhán-Tuommá Magga, 27- vuotias ja asun Hetassa. 
Isän matkassa olen alkanu kulkemaan pienestä asti poroissa. Kuljin lomalla ja viikonloppusin mettässä ja välillä sitä sai vappaataki koulusta erotuksiin. Lapsuuesta on jääny mieleen, ku pienen oli hankala ajjaa forest foxilla, mutta silti sitä on roikkunu matkassa. Merkitykset ja erotukset on jääny mieleen Kalkujärvellä ja Talvatuksessa, ku näki serkkuja ja sukulaisia. No sitte miehän olen käyny Hetassa peruskoulun ja lukion ja siitä vielä hain lukin jälkeen yliopistoon ja opiskelin kauppatieteen maisteriksi. Sieltä ku on valmistunu nii kävin avoimen poroamiksen, että sitte sillekki alalle saa tarvittavan koulutuksen.
Oulussa ollessa olen ollu pankissakin kesätöissä ja nuorempana rautakaupassa ja sitä sun tätä on tehty. Aitatöissä olen ollu kans muutamana kesänä Norjan ja Suomen raja-aitaa korjaamassa. Sen jälkeen kaikki muu ollu porohomma. Ekonomiksi, ku valmistuin, nii päätin, että palaan takas kotipaikalle. Kokoajanhan sitä on tehny porohommaa, mutta nyt täyspäiväsenä. Porojen mukkaan mennee elämä ja aika työllistetty sitä on niiten kanssa sieltä kesämerkityksistä aina kevääseen asti.
Palkiseni
Enontekiön merkkipiiriin kuuluu kaks paliskuntaa Käsivarsija Näkkälä, joka sijaitsee Enontekiön kunnan eteläosassa. Ympärillä on Käsivarren, Sallivaaran, Kyrön ja Muonion paliskunnat, myös valtion rajjaa on pohjoisessa Norjan ja lännessä Ruottin kanssa. Meän paliskunnassa on se 8300 suurin sallittu poromäärä ja nyt on varmasti vähän alle sen, huonojen vuosien jälkeen. Meillä on neljä ympärivuotta erikseen olevaa tokkaa. Täällä pohjospuolella on kaks ja eteläpuolella kaks. Jokanen tokka päättää ite poronhoijostaan, ettei siis mittään työnjohtajia ole paliskunnassa. Ite keskennään sovitaan asioista, miten tehhään. Meillä on jonku verran nuoria ja lapsia kans, mutta ohan tietenki enemmän vanhempaa ihmistä. Sais olla enemmänki nuoria, mutta on niitä silti aikatasasesti kuitenki. Keski-ikä varmaan on jotaki 40-50 vuojen paikkeilla.
Meillä on hyvä, kun on aikalailla monenlaista maata: mäntymettää, koivikkoa, semmosia jokilaaksoja ja sitte tunturia. Joinaki vuosina, kun ei ole hyvä esimerkiksi tuntuturissa porolla niin sitte on mäntymerrää ja vuomaa, missä on mahollisuus olla parempi kaivos, jos taas siellä on liian paksu lumi niin tunturissa on sitte parempi paikka. On hyvä, että meän palkisessa on isoja vuomia ja sitte sitä tunturia, minne porot pääsee palkimmaan sitte sääsken aikana.
Meillä on kans pitkälti rajjaa Norjan kanssa, että sitte talvella ja kevät talvella on paljon Norjan siidoja siinä naapureina ja siksi pittää paimentaa paljon, ettei poroja mene niitten tokkaan. Sitte käyään heittelemässä tai jos ne käyttää kaarteessa niin haetaan omia poroja pois ennen ku ne lähtee taas jutaamaan kauemmas. Sama homma on tieten naapuritokissa oman paliskunnan sisällä. Tieten talvella ku aijat saattaa olla matalana ja tuiskunnu niin niitä korotellaan. Jatkettaan tolppia ja listään verkkoa sinne päälle. Meän ja Sallivaaran välinen aita ruukaa tehä niin. Joskus on tuiskunnu niin, ettei sitä näe. Meillä on omat ihmiset paliskuntain yhistyksen kautta eli meän omia poromiehiä, jokka hoitaa sitte raja-aijan korjaamisen, mien ole siinä ite.
Siidani ja paimentaminen
Kesämerkityksiin menemmä, ku porot nousee tunturiin ja sillon kans kokoamma niitä, jotka on jääny alas ja tuomma ne matkassa ja alamma niitä merkkaamaan Kalkujärvellä. Siinä mennee viikko-pari kaikkine aitatöinneen. Sitten on pienesti taukoa ja syyskuusta alkaen tullee käytyä viimestään mettässä, riippuen onko syysmerkityksille tarvetta ja siinäki ruukaa mennä monta viikkoa. Meän Kalkujärven siidan merkityspaikka on tosiaan Kalkujärvellä ja Pöyrisjärvellä on Näkkälän tokan merkityspaikka ja eteläpuolella on sitte omat hommat.
Sitte alkaa kokoamis- ja ratkomishommat, jos on naapuri paliskunnissa poroja, kuten Sallivaarassa tai Kuivasalmella. Käymmä ne hakemassa niitten erotuksissa ja oman tokan kanssa sitten kootaan ja aletaan paimentammaan sitä. Ja ku jäät alkaa kantammaan tuuaan Nunnaseen tokka ja aletaan erottelemaan kauppaporot. Sitte lasketaan porot paimennuspaikoille ja siihe asti, ku kelit loppuu, paimennetaan tokkaa. Met emmä ole tarvinnu vielä ikinä lisäruokkia poroja, meillä on sillalailla hyvin toiminu tuo paimennushomma. Riippuu tieten, millaseksi nämä talvet mennee, ku maa jäätyy ja lunta tullee paljon, miten me pärjäämmä, esimerkiksi 2020 oli iso katovuosi. Ite haluaisin, että pystyis vielä tulevaisuussa porohomma sellasena ku se on pysyny tähän asti.
Paimentamine on sitä, että pietämmä niitä tietyllä paikalla ja siellä
mihin me laskemma porot tunturista täytyy ensin ajaa paljonki ympäri ja paimentaa ja piettää tokka koossa ja oottaa, että ne alkaa kaivammaan. Sitten ku kaivos loppuu joltaki paikalta niin niitä siirretään sitte umpiseen, missä on uutta kaivamista. Tärkeää on, että sitä kaivosta säästettään koko talven ajaksi. Pittää tietää, että koko talveksi on sellasta umpista, missä on vereskaivos porolle. Meidän siidan kanssa on ajovuorot niin kaikkien ei tarvi olla koko ajan ajamassa, niin me järjestämmä paimennustyön. Meillä siidassa on paljon poronhoitajia ja niitä, joita osallistuu siihen meän tokan paimennukseen, on kymmenkunta.
Tulevaisuuen näkymiä ja kehitystä
Kyllä meän vahvuus siidassa on, ettei ole tarvinnu vielä ainakkaan lisäruokkia poroja, kun on monipuoliset laitumet. Se on hyvä kans, että paimennusporonhoito on säilyny ja sellanen meän perinteinen poronhoito. Tieten kaikki siihen liittyvät taijot, mikkä itekki olen oppinu isältä. Ne on kuitenki sellasia ominaisia piriteitä meän poronhoijolle. Mietityttään, kun poronhoitohan on aika kriisissä nytten ja sitte seki, miten sopeuttaa elinkeino ilmastonmuutokseen ja miten se loppupeleissä vaikuttaa meän paimennusporonhoitoon. Ne on aika isoja kysymyksiä. Kulut on kokoajan isompia ku ennen, että siihen pitäs saaha jotakin muutoksia, että voitas elinkeinossa ellää ja piettää sitä elossa. Meän siidan sisällä sovitaan yhessä, miten asiat hoijettaan ja se toimii niin hyvin.
Poronhoitolaissa pitäs ottaa saamelainen poronhoito ja siiden kuuluva siida järjestelmä ja siidojen laidunmaat huomioon paremmin. Tällä hetkellä laki ei suojele niitä. Seki, kun muuta maankäyttöä on paljon ja ne laidunalueet kaventuu ja laidunolosuhteet muuttuu. Ei meän ohi voi kävellä noin vain, pittää olla enemmän valtiolta suojaa meän elinkeinolle. Nyt ei katota, että asia koskee ees paliskuntia, vaikka ne on niitten laidunmaita. Maankäyttöhankkeissa pitäs oikeasti velvottaa, mitä me sanomma paliskunnissa ja omissa siidoissa. Muuta määnkäyttöä vasten on hankala taistella, omaakin paliskuntaa aatellen toivois, ettei tänne tulis kaivosvarauksia.
Mietin alkaako nuori ihminen enää siihen oman tulevaisuuen satsaamaan, kattooko se sitä ennää järkeväksi ja miten tämä elinkeino pysyy elossa. Onneksi nuoret tähän asti ainaki siitä huolimatta on halunnu jatkaa. Täytyy tässä elämässä olla aika paljon hyvääki, että nuoret kaikesta huolimatta haluaa jatkaa. On se mullekki sellasta suvun perinteitten jatkamista ja sosiaalista toimintaa kaiken muun lisäksi. Ja nämä maat, se että mailla voi poronhoitoa jatkaa vieläki, ohan se sellasta luonnonsuojeluaki, ettei kaikkea maata pilata maan rakentamisella tai kaivoksilla.
Helena Nevalainen 2/6/2022
