Kuka mie olen?
Mie olen Alatalon Eetu Raattamasta, Kyrön palkisesta. Mie täytän nyt kesällä 30 vuotta ja olen yksi nuorimmista poronhoitajista tällä hetkellä meiän palkisessa. Porohommissa olen ollu matkassa pikkulapsesta asti, merkityksissä, erotuksissa, sekä kotona mitä nyt on poroja hoiettu niin ollu mukana kans. Minun perheeseen kuuluu 10-vuotias poika Antte edellisestä suhteesta, sekä nykyisen puolison kanssa 2-vuotias tytär Pihla ja toinen tulossa. On mulla myös porokoira Ranni, joka on kaverina porohommissa.
Peruskoulun jälkhen olen käyny Rovaniemellä ammattikoulun metallipuolella koneistajaksi ja sitte jonku vuojen päästä hoksasin, että kyllä mie näissä porohommisa tulen olemhan niin kävin oppisopimuksella porokoulun. Työkseni olen semmosia pätkähommia tehny vaikka minkälaisia: rakennushommia, lihahommia, vähän kaikenlaista käsityötä ja luontopohjasia töitä, vaikka mitä tässä vuosien aikana.
Virallisesti miehän olen vain osa-aikainen poronhoitaja, mutta kyllä mie omasta mielestä olen aivan täyspäivänen, että emmie muuta tee ko porohommia ja tulevaisuuessa varmasti vielä enemmän. Muutaman vuojen olen ollu nylkyporukan esimies. Ensin Juuso oli, mutta sitten se alako pikkuhiljaa jämään siitä pois ja vähän oli semmonen häilyvä, että juuso oli välissä ja mie välissä, mutta nyt son sitten jääny minun harteille. Mahollisimman paljon olen yrittäny siinä olla ja hoitaa sen homman.
Palkiseni ja sen työt
Meillä Kyrössä on poronomistajia 100, joista noin 20 on paliskunnan töissä, sitten on lapsia, vanhuksia ja semmosta. Suurin sallittu meilä on 3500 poroa, mutta olemma ollu aliluvussa useamman vuojen petojen ja huonojen vuosien takia. Palkinen sijaittee Kittilän kunnassa, sekä vähän lännestä myös Muonion kunnan puolella. Naapuripalkisina on pohjoisesa Näkkälän, iässä Kuivasalmen, etelässä Alakylän ja lännesä Muonion palkiset.
Kyrö paliskuntana on aivan huippuhyvä palkinen. 
Meillähän on kaikki mahollinen hyvä, mitä poronhoitoon tarvii. On kohtuullisen laaja paliskunta ja kaikenlaista maapintaa löytyy. Melloin hyvvää talvilaiunta ja hyvät kesämaat ja sillälailla maanköytöllisesti aivan täyellinen paliskunta. Justiin hienosti tässä kuusi- ja mäntymettän rajalla. Meillä on palkisessa laidunkiertoaitoja niin, että meillon kesäpuoli ja talvipuoli erikseen. Talvipuolella on sitte vielä yks katkasuaita, eli talvipuoli on jaettu kahteen ossaa. Niitä käytetään vähän vuoronperrään, ettei käytetä sitä koko talvipuolta kerralla.
Merkitykset ja erotukset tapahtuu ihan niinko kaikkialla muuallaki. Merkitykset tapahtuu kesäpuolella ja net pietetään siinä kesäkuunlopulla, heinäkuun alulla. Ajankohta riippuu vähän siitä, minkälaiset on ilmat ja tulleeko sääskiä ja lämmintä. Yleensä juhannuksena lähetään kokoamaan ja siittä parin viikon sisällä niin son hoiettu. Erotukset on sitten syys-, loka- ja marraskuun aikana. Syyskuussa lähetään kokoamaan riippuen tieten paljon ilmasta, kelistä, poroista ja rykimästä, eli on siinä monta muuttujaa koska lähetään. Erotuksetki ovat kesäpuolella ja siittä porot päästetään suoraan talvipuolelle. Elikkä jos meillä on kolme erotusta, niin ne mennee sitten kolmessa osassa talvipuolelle.
Talvella ko alamma hoitamaan poroja niin kootaan ensimmäinen aita tyhjäksi. Siittä mennään sinne niinko ihan viimeseen mukkaan talvipuolta ja sinne ruokitaan. Kevät ko alkaa tulla niin tullaan pois sieltä sitten. Nyt on justiinsa se aika, että olemma tuossa viikko siiten tuonu porot kesäpuolelle ja lopetettu ruokkiminen. Oli kyllä ihan viimenen hetki tuua net pois, ko pienemmät joet oli jo aika huonona, mutta päästiin vielä tulemaan.
Kehitettävää ja vahvuuksia palkisessa
Yks meän palkisen vahvuuksista on, että porukalla hoietaan hommat. Yhessä kun hoitaa niin sehän on kaikkien etu ja on se henkilökohtasesti huomattavasti halvempi hoitaa porukassa. Helpompaa on myös, ettei se vastuu ole yksin kelhän ja kukhan ei ole joka päivä ja ympäri vuorokautisesti siinä kiinni. Siinä tullee sitte vähän vapauksiaki, kun on muitaki jokka hoitaa niitä ja onhan se mukavampi porukalla hoitaa.
Kehitettäväähän kyllä on aina, joka paikassa varmasti on vähän kehittämistä. Isompia ei tule mieleen, mutta kaikenlaisia pikkuhommia. Vähän vois ruokintaa parantaa ja vähän tuota laidunkiertoa parantaa ja vähän täsmällistää sitä, että sais oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja oikealla aikaa sais koottua ja eroteltua. Ihan semmosta pientä hienosäätöä, niin ois aivan huippu homma.
Meän palkisessa ei ole paljoa nuoria, mutta onhan niitä
joitaki. Lapsia on jonku verran, että jos ne vain tätä hommaa haluaa jatkaa, niin kyllähän tänne nuoriaki on tulossa. Sehän on aivan, että miten ne näkkee tämän poronhoion, onko se niitten juttu.
Lihantuottajia, jalostajia on meän palkisessa pari isompaa ja sitte niitä jokka suoramyypii. Niilläkin on omat tilat, toki se on pieni muotosempaa, ei ollenkaan niin laitosmaista. Yhteistyötähän vois kehittää, että esim. käyttää lihat paikallisella jalostajalla ja itte myy ne valmiina. Siitä sitten maksaa tekopalkan, niin nehän jää net kaikki rahat kuitenki tänne perälle.
Kittilän teurastamon toiminta
Kittilän teurastamossa teurastetaan vuosittain noin 5000 poroa. Teurastamo on seittemän palkisen oma teurastamo, eli siihen kuuluu Kyrön lisäksi, Alakylä, Kuivasalmi, Kolari, Jääskö, Muonio ja Näkkälä. Teurastamoa saavat käyttää osakkaat. Kiinteät kulut jaetaan prosentuaalisesti palkisten kesken ja juoksevat kulut kuuluu sitten joko ostajalle tai myyjälle, riippuen miten kaupat on sovittu.
Mie olen ollu teurastamolla nylkemässä vähän toistakymmentä vuotta ja nyt tosin esimiehenä nylkyporukassa. Teurastamotyö on tieten näille paliskuntien osakkaille hyvä lisä, varsinki nuorille son hyvä lisätulo. Teurastaminenhan on semmonen kausiluontonen homma, vähän aikaa, mutta muutamia pitkiä päiviä niin kyllä siinä hyvän rahan saa niille päiville. Viime vuosina on ollu aika kortilla nylkyporukka, että kyllähän sinne tarvis aina paljon hyviä uusia ossaavia käsiä. Kyllä sinne aina sekkaan soppii, ei siellä ikinä ole niin paljon tungosta, että pitäis sanoa jollekki, ettei saa tulla.
Tottakai olis myös suotavaa, että siellä teurastettais vähän enemmän, että sais vähän enemmän nylkeäkki siellä. Teurastamolla tieten tullee juteltua toisten kans niin siinähän saa toisilta kavereilta näkemystä ja sitte kyllä siinä näkkee niitä ympäri porohoitoaluetta ja niitä porojaki, että minkälaisia ne on. Siellä myös oppii semmosia kaikkia pikkujuttuja samalla, näkkee kaikkia eri tapoja toimia eri palkisissa.
Porotalous nyt ja tulevaisuuden näkymiä
Maailmassa on kriisi päällä, mutta niin on porotalouessaki. Tällä hetkellä porotalouven tilanne on hirvittävä, aivan hirvittävä. Jos kulut nousee tästä niin alkaa päät jäähä vetäjän kätteen. Rehu ja polttoaineen hinta on niin paljon noussu, että sitä ei pysty ennää kompensoia sillä lihan hinnalla. Se alkaa maksamaan kuluttajalle niin paljon, että kellään kuluttajalla ole varraa ostaa semmosta. Voihan sitä lihan hintaa lähteä nostamhan, mutta onko sitä sitten ennää menekkiä. Siinä pitäis olla markkinointi kanavakki erit ja paremmat jos hintaa haluaa lähteä nostamhan.
Pelkona on, että käypii niinko maatalouessa, ajethan alas. Ei sielläkään nykyhän kannata ennää, ko ne isot tuotannot. Se on ainoa se volyymi, millä se kannattaa tai voi vähänkään tuottaa. Porotalouessa ei taas voi volyymiä nostaa loputtomasti. Kulut on noussu niin paljon, että en tiiä miten tästä etteenpäin, sen näkkee tässä.
Tulevaisuutta kun miettii, niin täytyy miettiä, pystyiskö porohommaa kehittää jotenki, että siittä sais vähän kannattavampaa. Vähän vähemmällä rahalla sais pyörimään tuon poronhoion, että voisko siitä saaha jotenkin niinko paremmin tuottoisaa, mutta sen näkkee. Tottakai kuluthan on yks tosi iso tekijä siinä. Kyllä son pakko vähän tulla viljan ja rehun ja polttoaine kustannusten alaspäin, että tämä millään tavalla voi kannattaa. Poronlihan markkinointia tulis myös kehittää ja sitä kautta nostaa arvostusta ja hintaa. Mikä sen enemmän olis lähiruokaa ko tämä meän omassa maassa tuotettu poronliha. Mikä sen parempaa lihhaa.
Emilia Yli-Suvanto 5/5/2022
