Kuka mie olen?
Täytän tänä vuonna 30 vuotta ja olen tosiaan täältä Kuivasalmen paliskunnasta Kiistalasta. Porohommissa olen jo pienestä asti kulkenut isän matkassa ja nykyisinkin vielä hoijamma yhessä meän porot. Olen opiskellut Levi instituutissa matkailupalveluiden 
tuottajaksi ja sen jälkeen Rovaniemellä luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon. Sieltä erikoistuin poronhoitajaksi ja myöhemmin olen suorittanut laitoshoitajan tutkinnon. Nyt vielä opiskelen oppisopimuksella lähiesimies tutkintoa. Saa nähdä joko tämän koulun jälkeen opiskelut riittävät.
Tällä hetkellä olen töissä Kotihaltia Oy:llä, Palveluesimiehenä Kittilän osastolla. Tämä on päätoimista työtä, mutta porotalous näkyy silti joka päivä elämässä. Lokakuussa pyrin pitämään kesälomat, että pääsee erotuskaudelle hyvin mukaan ja tieten teurastuksiin. Tarvittaessa on tullut käytyä myös Sammun-tuvan porotilalla töissä. Porotöihin ehtii osallistua riittävästi, vaikka päätoiminen päivätyö viekin tietysti aikaa.
Minun roolini osana poroelinkeinoa
Porotalous näkyy silti vahvasti joka päivä elämässä, porokoirien ja porotöiden myötä. Oman perheen poroja tulee ruokittua ja tietenkin haettua aijoilta ja ajettua paaleja. Nyt on nämä kirjanpitotyöt tässä meneillään. Tietty aika tietenkin on porotöiden osalta vähän rauhallisempaa, mutta sillon sitten on heinäntekoa ja aidankorjuuta. Ei ole sellaista työtä mitä ei tykkäisi yhtä lailla tehdä omien porojen etteen. Ite en vois pelkällä porotaloudella ellää, mutta pärjää nyt vielä hyvin, kun on perhettä ja päätoiminen työ toisella alalla ja porotalous tulee siinä sivussa hyvin.
Kittilän teurastamolla olen ollut paliskunnan töissä mukana useamman vuoden. 18-vuotiaana suurin piirtein ensimmäisen kerran ja nyt 29-vuotiaana oli ensimmäinen syksy, ettei terveydellisistä syistä päässyt osallistumaan. Kouluaikana teurastamonäytöstä nämä työt lähti ja sille tielle sitten jäätiin. ”Oma paikka” on pääasiassa ollu loppupuhdistajana ja elintenotossa, se on se omin paikka.
Yläasteiässä tuli ensimmäisen porokoira, jonka kanssa olen opetellut koiran kanssa työskentelyä sen 15 vuoden ikään asti. Iki-wanhan porotokan-Lysti eli kotosammin Pörrö oli silloin ensimmäisiä koiria mukana Kuivasalmen erotuksissa ja sen jälkeen on tullut useampi koira palkiseen työkoiraksi. On huomattu, että kyllä se koira on oikeasti aika kätevä syöttöaidan ja kaarteiden tyhjennyksessä. Nyt itsellä on kaksi työkäytössä olevaa porokoiraa, Tara ja Maikki. Olen niitten kanssa käyny testaamassa kisoissa ja paimennusleireillä, mutta työkoiria ne on, kotona ja porotöissä aina mukana.
Palkiseni ja sen työt
Kuivasalmella meillä on noin 130 poronomistajaa tällä hetkellä ja 6 000 on valtion määräämä suurin sallittu eloporomäärä. Naapuri paliskuntia ovat: Näkkälä, Sallivaara, Lappi, Sattasniemi, Alakylä ja Kyrö. Omat porot on suurin piirtein keskellä paliskuntaa ja ne kulkevat pääasiassa Pokan ja Sammalselän alueella. Sammalselkä on meillä sellanen pääpaikka, jossa ensimmäinen erotuskin lokakuussa yleensä pietettään, kun erotuskausi lähtee käyntiin.
Omasta näkökulmasta jokasessa paliskunnassa on varmasti, jotaki kehityskohtia. En osaa suoraan sanoa, mitä meillä nyt olisi, kun meillä ruukataan kehittää toimintaa sitä mukaa kun kehitettävää on. En ole käynyt minkään muiden paliskuntien erotuksissa seuraamassa, miten muualla asiat hoidetaan, mutta ehdottomasti haluaisin käydä ja tutustua. On ollut puhetta, että toisaalla saatetaan toimia hyvinkin erilailla kuin meillä. Meillä ukkoutumista vähän on, mutta ei sellaisia älyttömän vanhoja poronomistajia kuitenkaan. Hyvä on olla vanhempaa polvea, koska silloin he ehtivät opettaa nuoremmille poronomistajille, miten työt on aina tehty. Toisaalta välillä tuntuu, että jos nuoremmilla on ideoita niin niitä ei aina oteta huomioon, vaan täytyy tehdä nimenomaan niin kuin on aina tehty.
Naisia meillä on jonkin verran nyt ja nuoria meän palkisessa ei ole mahottomasti, mutta esimerkiksi Riikka ja mie ollaan nuorempia poronomistajia, joilla alkaa olla poroja ja tehhään hommia ahkerasti. Vaihdoksia on ollut vähäsen, mutta toisaalta kaikki tällä hetkellä vanhemmat poronomistajat ovat vielä itse täysin mukana ja kulkevat erotuksissa ja metsässä ja pystyvät hoitamaan omat poronsa. Lapsista ja nuorista ei tiedä vielä sanoa, ovatko jäämässä. Tulevaisuus on arvaamaton ja he saattavat haluta lähteä tekemään jotakin muuta.
Meillä vasotetaan kotiaidassa isän kanssa ja sitten löysätään 
kaikki porot yhessä mettään. Osa meiän palkisessa vasottaa kotona ja osa merkkaa kesäleikoissa. Aitoja ruukataan korjata porukalla ja porojen roudaus kotia autolla kuuluu tieten syksyyn ja alkutalveen. Osa poroista tulee kyllä suoraankin kotia, mutta riippuu vuodesta, kuinka kaukaa osan joutuu hakemaan. Tutkia omassa perhekunnassa on noin 30 eli vähän voi seurata porojen liikkeitä. Keskellä kuivasalmen paliskuntaa on ollut reilu kymmenen vuotta nyt kultakaivos ja se on koko ajan vaikuttanut porojen liikkeisiin. Senkin vuoksi on ollut tärkeää seurata GPS-pankojen avulla, mistä porot nykyisin kulkevat ja missä ne viihtyvät. Nyt ne kulkevat eri reittejä pitkin ja liikenne alueella on lisääntynyt, joten yliajot on vaaratekijä. Tuulimyllypuistokin on meän ja Sattasniemen rajalla.
Tulevaisuuden näkymiä ja mietteitä
Nykyisin on ollut paljon vaihtelevuutta vuosien välillä ja esimerkiksi tämä rehun hintojen nousu ei tiedä hyvvää. Ja sitten, kun ei tiedä, mitä nuo ylemmät tahot päättävät tehdä ja mitä vaikutuksia sillä on porotalouteen tässä maailmantilanteessa. En osaa sanoa, kuinka hankalaksi vielä halutaan hommat tehdä meille. Silti, kyllä mie uskon, että tässä pärjää, kun on toinen työ näitten porojen rinnalla. Toiveissa tieten olis paremmat näkymät, monelta eri kannalta, mutta vielä ei osaa sanoa, miten vaikka lihan hinta tulee muuttumaan.
Ulkopuolisten pitäis huomata, ettei porotalous ole samanlaista kuin lehmän kasvatus. Tämä on vanha perinteitä noudattava elinkeino ja tietämättömien pitäis tutustua ennen kuin tulevat neuvomaan, miten poronomistajien pitäisi työnsä tehdä. Tulisi ottaa selvää, miten porotalous toimii ja mistä me ollaan riippuvaisia. Porotaloutta on kuitenkin harjoitettu kauan ja tähän mennessä on selvinnyt ne toimivat systeemit ja niitä nuoremmille opetetaan, kyllä vanhemmat poromiehet tietää paremmin, miten asiat tullee hoitaa kuin elinkeinon ulkopuoliset ihmiset. Siksiki nuoria tulisi nyt innostaa ja ottaa matkaan porotöihin opettelemaan, että se tieto oikeasti siirtyis eteenpäin nuoremmille sukupolville ennen kuin vanhat alkavat olla siinä kunnossa, että tietotaitoa ei saa siirrettyä eteenpäin.
Helena Nevalainen 28/4/2022
