Kuka mie olen?
Mie olen 23-vuotias poronhoitaja Kolarista Venejärveltä ja vasta valmistunut porotalouskoulusta Inarista. Noin kolme vuotta on jo mennyt porotalousyrittäjänä. Aikaisemmin kävin puolitoista vuotta rakennuspuolta ja puoli vuotta pienkonekorjaajan opintoja, mutta se ei natsannu, joten pietin välivuojen ja lähin opiskelemaan porotaloutta. Elinkeinon harjoittaja aloitustuesta oli hyötyä. Se on meille nuorille tärkeä aloitukseen, kun on paljon investoimista, muuten olisi todella hankala ja raskas aloittaa.
Porotöissä olen ollut ikäni, syntymästä asti, enkä kauheana muuta ole tehny, kun tulee tehtyä kattavasti kaikkea poroihin liittyvää hommaa. Täysaikaisesti teen porotöitä ja joka paikassa olen mukana, että melkeimpä sitä on aina töissä. Meiltä löytyy kenttäsirkkeli, joten lautaa saa tehtyä ite aitatyömaille ja syksyllä erotusten ohessa tulee tieten paljon lihan leikkuuta. Vanhempia autan porosafareilla ja koulutan omia poroja. Porohoito on tullut elämäntyöksi luonnollisesti suvun perintönä. Sisko opiskelee muuta, mutta pikkuveli on porohommissa myös matkassa ja tyttökaveri poronomistajana Paistunturin paliskunnassa Utsjoella.
Tästä omasta arjesta puuttuu vielä koira. Suurin tarve sille on talvella, kun on yksin liikuttamassa tokkaa ja vois jättää koiran kulettamaan ja ite kääntää. Nyt olis sille sopivasti aikaa ja muutenkin paras hetki tähän mennessä ottaa pentu. Jos voisi valita ottaisin pentueen pienimmän nartun ehkä ennemmin lapinkoiran, ku porokoiran. Karva olisi pitempi ja se tarkenisi paremmin talvella. Porokoiraa mietin ensin, mutta lapinkoira olis ehkä kuitenkin kestävämpi.
Palkiseni ja sen työt
Kolarin paliskunta kuuluu läntiseen merkkipiiriin Orajärven, Lohijärven, Palojärven ja Jääskön paliskuntien kanssa. Suurin sallittu poroluku 2600 ja osakkaita meillä on noin 80. Aika tasaisesti on nuorta ja vanhempaa polvea mukana töissä, mutta niitä, jotka elävät porosta on vain noin parisen kymmentä. Meitä nuoria ei ole kovin paljon, suurin osa on vähän vanhempaa polvea. Naisiakin on mukana töissä aktiivisesti, mutta vain muutama päätoiminen poronomistaja. Meillä on kolme työnjohtoaluetta ja viisi virallista paimentopaikkaa. Pääkesämerkkausaitoja meillä on kolme ja pääerotusaitoja neljä.
Teurasporoista puolet ovat suoramyyntiä ja puolet paliskunnan kautta. Paliskunta on osakkaana Kittilän teurastamossa. Isän on myös osakkaana Levi Foodille ja meiltä lihaa menee sinne. Kymmenen osakasta oli alkuun ja nyt seitsemän ja seuraava sukupolvikin on hiljakseen vaihtumassa. Osa poroista menee tieten myös kenttäteurastuksena, joilloin liha myydään suoramyyntinä suoraan tilalta. Paljon myös jalostetaan itse ja myydään. Meiltä vain yksittäisiä teuraita menee paliskunnan kautta Lapin lihalle.
Vasottaminen on oikeataan tosi harvinaista meillä päin. Vain pari poromiestä vasottaa kotona porot. Keväällä siirretään porot kesälaitumille ja 60-70 prosenttia poroista merkitään kesämerkityksissä ja loput syys- ja talvierotuksissa. Erotukset alkaa lokakuun lopulla ja jatkuu marraskuun puoliväliin, sillon noin 80 prosenttia teurasporoista saahaan eroteltua. Usein porot tulevat ruokinta-aijoille itekseen ja viimisiä talvierotuksia pietetään tammi-helmikuun vaihteessa, että saahaan loput teurasporot eroteltua. Gps-pankoja meän palkisessa on käytössä ja ne säästää aikaa ja työtä, sekä autoja ja mönkijöitä. Tiiettään, missä porot suurin piirtein on ja voijaa suunnitella tarkemmin, millon lähteä mettään, ku tietää, millon porot alkaa olla kasaantua ja millaset olosuhteet on tulossa.
Mie pian meän paliskunnan vahvuutena, että meillä on 
niin pieni ja hyvä henkinen työporukka. Kaikkien kanssa tullee hyvin toimeen ja ite kukanenki joka on aktiivisesti mukana, tekee oman osansa työllä. Meillä ei palkisessa makseta palkkoja työstä, joten ne, joila on poroja, on aktiivisesti matkassa. Omasta kokemuksesta kaikki nuoret otetaan mielellään matkaan meän kairassa. Joskus jopa lainattaan mönkijää, että pääsevät hommiin tai vähintään otetaan mönkijän kyytiin ja kannustettaan töihin. Onhan siinä sille tieten lisätyötä, joka ottaa nuorempia matkaan, mutta aina se on parempi, ku huolittaan käsipareja. Oma pikkuvelikin on innoissaan porotöistä ja haluaa aina lähteä mukaan, kun mahdollista.
Mitä mie lähtisin muuttamaan
Osa poronhoitajista ottaa porot tarharuokintaan ja osa pitää maastoruokinnassa. Maastoruokinta ei ole yleistä, mutta olen lähtenyt nyt mukaan toisen osakkaan kanssa ja vienyt osan poroista viime vuosina metsäruokintapaikalle. Se vahvistaa porojen luontaista käyttäytymistä ja porot pääsevät syömään ja liikkumaan eri tavalla kuin tarhattuna. Ruokinta kuluissa se näkyy myös. Tuntuu, että eletään hankalia aikoja ja huolestuttaa mihin tämä kaikki johtaa. Polttoaineet on kallista, rehut kallistuu ja apulantojen hinnat on korkealla. Korona on kans hankaloittanut elämää.
Nyt porot saavat laiduntaa vapaasti koko paliskunnan alueella vuoden ympäri. Luontainen laidunkierto on huono. Talvi- ja kesäalueet pitäisi erotella ja kehittää laidunkiertoa laidun aitojen avulla. Meillä on raja-aitoja muualla, muttei Muoniota vasten. Raja-aita sillä laidalla helpottaisi myös töiden tekoa ja parantaisi porojen laidunmahdollisuuksia, kun ne voisi viedä lähemäs rajaa. Dronea olen saanut lainaan tyttökaverin kautta ja siitä on tähän mennessä ollut myös hyötyä porojen sijainnin tarkkailussa.
Helena Nevalainen 19/5/2022
