Puheenvuorossa poronuoret: Sunna Siilasjoki, Käsivarren paliskunta

Kuka mie olen?

Mie olen Sunna Siilasjoki. Olen 19-vuotias ja asun Karesuannossa. Mie kuulun käsivarren paliskuntaan ja Erkunan siidaan. Meillä assuu mie, äiti, áhcci (isä) ja no veli asuu Helsingissä, mutta nyt son täällä käymässä.  Veli opiskellee etelässä yliopistossa, mie olen meistä se, joka jääny tänne.  Koiria meillä on kolme kappaletta, kaks suomen lapinkoiraa ja yks bordercollie.

Olen opiskellu sähköasentajaksi ja nytten olen porotalouskoulussa Inarissa. Koulu kestää pari vuotta, ja nyt on ensimmäinen vuosi takana. Koulu, niin siinä on hyvät ja huonot puolet. Välillä on vähän semmosia turhia kursseja esim. moottorikelkkakurssi kestää viikon niin son pakko suorittaa, tai ko viime koulussa kävin kestävän kehityksen kurssin, niin nyt piti käyä se uuestaan ko son erilaisempi. Lihankäsittelykurssi on ollu tosi mielenkiintonen ja hyödyllinen, ko ei itte ole nuissa oikeissa teurastushommissa ollu, niin siellä näkkee sitäki. Jos ois se vuojen koulutus mikä oli aikusille niin oisin kyllä menny siihen, mutta sitä ei ollu.

Mie olen pienestä asti ollu mukana poroissa. Pikkusena mie ajattelin, etten mie ala porohomhan. Aina on puhuttu, ettei tämä kannata, mutta kyllä se halu oli paljon kovempi, ei se varottelu auttanu. Mie sitte päätin, että no yrittämällähän se selviää ja jos homma kaatuu, niin on kuiten toinen ammatti.

Omassa elämässä porotalous näkkyy ja on isossa roolissa, se on minun elämä. Mie olen vähän vaihtelevasti porohommissa. Joskus on semmosia että olen vain porohommissa ja joskus käyn töissä ja olen koulussa. Tämä vuosi oli kyllä ko áhcci (isä) oli sairastunu, niin mie olin oikeasti vain poroissa, mie en käyny koulussakkaan. Nyt sitten aloin sähköhommiin kesäksi. Aina välillä, jos on kerenny ja ollu aikaa, niin sitte olen käyny tekemässä isän firman kautta sähköhommia.

Palkiseni ja siidani

Käsivarren paliskunta sijaitsee Enontekiön kunnan luoteisosassa ja suurin sallittu eloluku on 10 000. Palkisen rajoina on lännessä Ruotsin valtakunnan raja, ja pohjoisessa Norjan valtakunnan raja. Etelä- ja itäpuolella on Näkkälän paliskunta. Yli puolet paliskunnan alueesta on erämaa- ja soidensuojelualueita.  Kilpisjärven luoteispuolella on Mallan luonnonpuisto. Oikeasthan valtaosa palkisen alueesta on tietöntä ja asumatonta erämaata.

Täällä on siida systeemi niin kaikki pyssyy omissa siidoissaan, ei mennä toisten puolelle. Siida systeemi on isossa roolissa täällä. Käsivarressa on neljä siidaa, Erkuna, Kaijukka, Kova-labbat ja Niti. Me olemma alimpana, sitten on Kova-labbat, Kaijukat ja Niti. Meiän siidassa on varmaan joku alle 20 henkilöä, perheittäin ko laskee niin semmonen kuus perhettä. Toisissa siidoissa vähän vaihtelee, on pienempiä ja isompia.

Meiän palkisessa on nuoria, mutta en tiiä onko sitten niin paljon semmosia jokka meinaa alkaa jatkamaan.  Meän siidassa ei ole muita nuoria naisia tai täti on sitten vähän vanhempi. Toisissa siidoissa on nuoriaki naisia: Marielle ja Anne-Maret, Marianne ja on siellä niitä.

Naisena ei nykyään ole mikkään olla, minusta on ihan normaali olla matkassa. Ei ole ennää semmosta, että miksi nainen olis. Toki onhan se ko olen jonku idean kertonu, niin vanhemmat miehet on, että no joo en tiiä, mutta hetikö áhcci on käyny sanomassa niin on oltu heti, että tämähän on hyvä. Kyllä se vähän on, ko on tyttö ja nuori niin ei uskota. Mutta aina on otettu matkaan, ei ole semmosta, ettei otettas. Meilä on perheessä kyllä aina ollu naiset matkassa, ahkut on ollu matkassa.

Vuojenkierto

Vuojenkierto menneen niin, että juhannuksen aikaan suunnilleen olemma Salvasjärvessä merkkaamassa, sen jälkeen päästämmä porot. Sitten tähtäämmä syksyksi, joka vennyy aika pitkäksi aina, että saisimma erilleen porot joko Palojärvessä tai Kultimassa. Meillä on erotusaijat siellä. Teuraat mennee yleensä Lapin lihalle tai Eliassonille ja suoramyyntiäki on jonku verran.

Sitte ko olemma päässy erilleen alkaa, ei välttämättä heti, mutta sitte alkaa talviruokinta. Me ruukamma olla Kultimassa tai Kultiman suunnalla. Meiän talvitokassa on vain meiän perhe ja minun täti ja isosetä. Erkunat on kolmessa tai neljässä eri osassa talvisin. Mahollisimman pitkälle yritämmä olla ruokkimatta. Tänäki vuonna vaikutti tosi hyvältä aluksi, mutta sitten se sato semmosen lumen, että meän piti alottaa.

Ylleensä me vasotamma keväällä, mutta nyt tänä vuonna emmä alkanu vasottammaan. Me olemma Erkunoista ainoat, jokka on ruukannu vasottaa, muut ei.  Kaijjukoista osa vasottaa ja Kova-labbat vasottaa yleensä.

Mikä on hyvin ja mitä vois kehittää

Meillähän ei kilkuroia, että meillähän pyyethän suopunkilla kesällä vasikat vaamen perästä, että meillon vielä tämmöstä vanhaa perinnettä pysyny täällä. Se on tosi hienoa, että meillä paliskunnasa vanhat perinteet on pysyny. Ei se muuta sitä nopeammaksi, vaikka kilkurois, niin son sama suopungilla pyytää. Perinteiset käytännöt on toimivia, mutta totta kai jos löytyy parempia vaihtoehtoja niin sitten olis eri tieten.

Onhan sitä aina kaikkea kehitettävää. Yks olis laidunkierto, sen tarvis. Meillähän ei ole kesä ja talvipuolta, sen me tarvisimma. Meillä on jonku verran suoramyyntiä, meinaamma alottaa vielä enemmän. Àhcci meinasi tehä tuohon taakse semmosen lihanleikkuupaikan, siinä olis sitte minun tulevaisuus.  Lihanleikkuu kiinnostaa, mie kyllä tykkään. Lisäksi pitäis varmaan alkaa turisthommiin. Palkisessa on jonku verran matkailuhommaa, mutta ainahan sitä sais lissää olla.

Suoramyyntiä jos miettii, niin ainaki toistaseksi aialta myyä. Lähin teurastamo on Kittilässä, niin on sitäki mietitty, mutta niin en tiiä. On se seki tieten, jos siitä tullee kannattavaa hommaa, niin järkevä vaihtoehto. Lihallehan on aina kysyntää, ko vain myyntiin saa. Vuosittain on vaihtelua lihanmyynnissä, viime vuonna emmä saanu tarpeeksi aikasin aitaan. Yritämmä heti syksyllä saaha, mutta ei se aina onnistu.

Porotalouven tilanne ja tulevaisuus

Tässä porotalouden tilanteessa ei ole mittään järkeä, aika kallis harrastus. Jos nyt miettii tästä tulevaisuutta niin hurjalta vaikuttaa. Tuntuu, että kaikki painaa päälle. Se on niinko se paine on kova. Sei riitä, että yks taho tullee päälle, ko kaikki tullee. Joko laidunmaat pettää, joko kaivokset tullee päälle, joko alkaa olla niin kallista tämä homma, ettei se kannata. Siinä niinko kaikki painaa päälle.

Sittenko kerran antaa vähän siimaa niin sitten se tullee, se tullee kaikki sitten. Ei ole mithän arvostusta poroelinkeinolle, että viiään ne ainoatki maat ja ei jätetä tillaa millekkään. Ei kertakaikkiaan ole arvostusta.

Kotkat on suurin ongelma nyt, ne on lissäytyny ja ne on tullu jo alkutalvesta. Net alkutalvesta jo alkavat lentelemhän meiän poroissa. Niitä on paljon. Kotka se kyllä tappaa kaikki, tappaa raavaanki poron.  Sehän se onki ko se tuntuu, että ne ei pelkää etes ihmistä. Kyllä ne ossaa ja ei se ihminen tunnu vaikuttavan mitenkään siihen.

Aion jatkaa poroissa, siihenko on kasvanu ja sitä on aina tehny, niin emmie oikein sitte tiiä mitä muutakhan mie tekisin. Ei se autakko yrittää, saattaa se parantua ja jos ei parannu niin sitten kattoa muuta.

Emilia Yli-Suvanto 25/5/2022