Kuka minä siis olen ja mitä mie päätin kertoa Alakylän paliskunnasta?
Olen pian 24-vuotias agrologiopiskelija Lapin ammattikorkeakoulussa. Kotoisin olen Alakylän palkisen koillisosasta Kelontekemästä ja nykyisin asustelen toisella puolella palkista Helpissä Ounasjoen länsipuolella hellun, suomenlapinkoira Hörrin ja porojen kanssa. Porotalous on aina näkynyt elämässä. Lapsesta asti olen saanut olla isän mukana porotöissä, etossa, vasanleikoissa, erotuksissa, heinittämässä ja ruokkimassa. Nuoresta asti olen auttanut kouluttamaan rekiporoja ja myöhemmin ollut töissä eri porotiloilla matkailun parissa. Nyt opiskelen agrologiksi ja olen koittanut keskittää parhaani mukaan opintoja porotalouden pariin.
Agrologiopinnot ovat antaneet minulle paljon kokemusta sekä rohkeutta työelämässä ja porotalouden parissa. Opinnoista voi tehdä oman näköiset. Minä olen kerännyt tietoa yrittäjyydestä, kirjanpidosta aina paikkatiedon käsittelyyn QGis:llä. Viimeisimpänä olen ollut avustamassa tutkimuksissa nokkosen soveltuvuudesta poron ravinnoksi, sekä porojen ruokinnan vaikutuksista vaadinten tiineysaikaan. Tällä hetkellä työstän opinnäytetyönä markkinaselvitystä porontaljojen kysynnästä. Opintojen ja harjoittelujen aikana on kerennyt myös luoda suhteita ja tutustua muihin nuoriin elinkeinon parissa.
Minulla ei ole poronaisia perheessä näyttämässä mallia, siitä miten nainenkin voi pärjätä ja toimia porojen kanssa samalla lailla kuin mies. Tuntuu, että nuorempana oletettiinkin, että minusta tulee jotakin muuta. Olin hiljainen ja rauhallinen, keskityin kouluun. Erotuksissa sitten näki, että on niitä naisiakin. Meiltä Heidi, Heli ja Jaana ja naapuripalkisen Riikka ja Kaisa erityisesti veti kuin viimeistää päivää poroja ja hoisi muutkin hommat siinä missä miehetkin ja ite koitti omalla saralla pystyä samaan. Oma kokemus omasta paliskunnasta on, että myös meät tyväret otetaan matkaan ja annetaan mahdollisuus toimia niin kuin pojillekin ja niin se kuluu minusta mennäkkin.
Nykyään en enää epäile, etteikö minusta olisi poronhoitoon. Kuluneena poronhoitovuonna ostimme hellun kanssa oman porokarjan eräältä kokeneelta poromieheltä. Ostopäätöksen tekemistä helpotti ELY-keskuksen kautta hakemani Nuoren elinkeinonharjoittajan aloitustuki. Tukea myönnetään henkilöille, jotka ovat alle 41-vuotiaita ja aloittavat itsenäisesti ensimmäistä kertaa harjoittamaan poroelinkeinoa. Tuen hakeminen ei ollut hankalaa, kun itsellä oli mielessä suunnitelma, miten kaiken tulee käytännössä toteuttamaan. Paliskuntain Yhdistyksen porotalousneuvojat auttavat suunnittelemaan ja laatimaan liiketoimintasuunnitelman ensimmäisille vuosille, sekä neuvovat muidenkin tarpeellisten asiakirjojen toimittamisen suhteen.
Omasta perheestäni löytyy myös toinen nuori poronomistaja, kaksoisveli Juuso. Juuso on meistä ollut aina se, joka ahkeroi enemmän luonnon keskellä, ettoaa innoissaan, heinittää poroille jälkiä ja kulkee tietysti vasanleikot ja erotukset läpi ja käy vielä rekkaa ajamassa siinä sivussa. Mie olen aina nähnyt veljen meistä kahdesta kokeneempana, vaikka samat lähtökohdat meillä on ollut. Ollaan kasvettu saman katon alla ja isä on meät molemmat ottanut matkaan ja opettanut tähän elinkeinoon, mutta ollaan me loppupeleissä aika erilaisia. Mie olen enemmän se, joka on hankkinut kirjoista, kuuntelemalla ja seuraamalla omat tietoni ja taitoni ja Juuso menemällä ja tekemällä. Kummatkin meät on palkisessa otettu matkaan ja opetettu tekemään ja haastettu mukaan keskusteluun, kumpiki tekee sen vain omalla tavallaan ja omilla resursseillaan.
Palkiseni ja sen työt
Alakylän paliskunta on toinen Kittilän merkkipiiriin kuuluvista paliskunnista Kuivasalmen ohella. Meän paliskunta sijaitsee enemmän kunnan eteläosassa ja ympärillä tässä on Muonion, Kolarin, Jääskön, Poikajärven, Syväjärven, Kuivasalmen ja Kyrön paliskunnat. Suurin sallittu poroluku meillä on 5 300 ja pinta-alaa meillä on vajaa 3 000 km2.
Talviaikaan meän palkisessa suurin osa poronomistajista tarhaa ja lisä ruokkii poroja. Osalla on mahdollisuus tarjota lisäruokintaa poroille omalla ruokintapaikallaan, mutta antaa porojen kulkea vapaana metsässä talvellakin. Hyvät tarhaolosuhteet ja harkittu ruokinta takaavat vaatimille rauhallisen tiineysajan ja kunnon säilymisen sekä osalla mahdollistaa jopa vasottamisen kevään päätteeksi aidassa. Toisaalta, kun porot pääsevät vapaasti kulkemaan metsässä, ne saavat toteuttaa luontaista käyttäytymistään voimakkaammin ja pystyvät myös hankkimaan paremmin luonnonmukaista ravintoa itselleen, mutta tämä ei kaikille poronomistajille meidän alueella ole mahdollista.
Meillä Alakylän paliskunnassa on noin sata osakasta ja perhekuntia on monen kokoisia. Ikäjakauma paliskunnassa on laaja ja naisia ja tyväriäkin meillä on useampia, mikä on minusta hienoa. Omaa ikäluokkaani on muutamia ja vielä vähän nuorempia tulevaisuuden mahdollisia jatkajia hitusen jopa enemmän.
Tulevaisuuden näkymiä
Alakylän paliskunnassa niin kuin ymmärtääkseni muidenkin paliskuntien sisällä voisi työnjakoa kehittää. Moni poronomistaja joutuu nykyisin hakemaan perheellensä elantoa elinkeinon ulkopuolelta ja aika on usein kortilla, mutta silti me teemme paliskuntana töitä yhteiseen pussiin. Mielestäni on hyvä, että poronomistajien määrä ei enää vähenisi, että jalka ja käsipareja olisi jokaisen työnjohtajan alueella tarpeeksi. Toisaalta näen hyvänä, että esimerkiksi Kuivasalmen paliskunnan kanssa tehdään usein yhteistyötä ja porot kootaan ja käsitellään yhdessä heidän kanssaan yhteisen rajan läheisyydessä.
Elinkeinolta vaaditaan nykyisin myös muutakin kuin poronlihan ja 
sivutuotteiden tarjoaminen tai porojen vuosittainen käsittely. Elinkeino on kehittynyt tähän mennessä uusien tehtävien suhteen paljon ja näitä töitä tulisi oman paliskunnan sisällä pyrkiä hajauttamaan enemmän pois poroisännän ja rahastonhoitajan harteilta tai vähintään pyrkiä toimittamaan pyydetyt tiedot ajoissa, jotta heillä jää aikaa kirjata kaikki. Kerran keskustelimme erilaisista lausunnoista, joita poroisännältä vaaditaan eri paliskunnan sidosryhmille, esimerkiksi Metsähallitukselle, niidenkin laatimisessa voisi olla järkevää hyödyntää muidenkin poronomistajien laaja aluetuntemusta. En usko, että olen ainoa, mutta minä ainakin arvostan oman paliskuntamme poroisäntää ja rahastonhoitajaa, heidän vastuulla on hoitaa paljon paliskunnan asioita ajoissa, vaikka se tuntuisi välillä raskaalta ja sen he tekevätkin.
Toinen, mitä mie arvostan, on meidän vanhemmat poromiehet. Mie aina kuuntelen näitten kokeneempien poromiesten kokemuksia ja kertomuksia, kuinka ennen elettiin porosta ja elinkeino oli erilainen. Haluaisin päästä näkemään ne ajat. Se täytyy, myöntään, etten mie aina ole silti sammaa mieltä ja vaikka saisinki hyviä neuvoja niin saatan mie siltikki tehä oman pään mukkaan asiat ja välillä sitä onnistuu ja välillä ei. Mutta ainakin minun kanssa on monet hyvät naurut saanu, ku seuraillu minun oman pään mukkaan menoa ja pieniä kömmähyksiä.
Nyt on pinnalla monta huolestuttavaa asiaa, kustannukset, paineet muilta maankäyttömuodoilta sekä epävakaat luonnonolosuhteet. Hieman jopa kauhistuttaa, miten sitä voi puolustautua kaikkea tätä vastaan, mutta silti haluan omalta osaltani päästä vaikuttamaan siihen mihin pystyn ja kehittämään meän elinkeinoa. Moneen minua on jo pyydettykin mukkaan ja minua saakin tulla aina vetämään hihasta, jos jossain tarvitaan apua, tehen sen mitä itse osaan ja pystyn asioiden eteen.
